Jotain on myös tapahtunu. Viime viikonloppu oltiin reissun päällä kun Beijben serkku meni naimisiin. Häät on aina ihania ja olin innolla menossa niitä juhlimaan. Monien mutkien kautta sain ostettua itelleni mekonkin (jossa en näyttäny idiootilta) ja punaiset korkkarit. Mulla oli jotenkin niin hyvä mieli ett tavallisuudesta poiketen maalasin huuletkin punaisiksi. Oli pitkästä aikaa naisellinen olo. Kaikki meni hyvin kunnes juhlat oli edenny siihen pisteeseen ett ihmiset olivat juovuksissa, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Siinä pöydässä istuessa kaivoin laukustani peilin ja punaisen meikkikynän, aloin korjaamaan huuliani. Beijben yks sukulaismies (oisko tädin mies tai jotain) seiso siinä mun vieressä ja alko ihmetteleen kovaan ääneen ett miks akkojen pitää itteään maalata ja niin paljon vielä. Kai vastasin jotain ihan lyhyesti ja jatkoin punaamista, kunnes se äijä tarttu mun päähän ja veti päätä taaksepäin. Se sano kattovansa onko mulla liikaa ja olihan sitä. Muhun sattu. Sisällä riehu paniikki. Hymyilin vaan, nousin nopeasti ja painuin vessaan. Itkin koko sydämeni ulos. Olin täysin menneissä...Lukemattomat kerrat miehet on repiny mun päätä milloin mihinkin...pakottaneet ja nauraneet, työntäneet kaikkea mun suuhun ja kertoneen mun olevan niiden kaikkien huora. Ne hetket oli erittäin todellisena mun mielessä, iholla. Siihen loppu mun juhlainto.
Tunsin silloin ja tunnen yhä pilanneeni kaiken. Syytän itteäni, halveksin saatanasti. Noinhan siinä käy jos mä annan itelleni luvan olla nainen tai naisellinen. Niin on käyny ennenkin, niin tulee käymään jatkossakin. Naisellisena ihmisenä mä en oo turvassa. Tunnen itteni niin idiootiksi, sillä mielestäni punainen väri huulissa on voimakas ja tuo mieleen vahvuuden ja rohkeuden. Sellaseksi mä kai itseni tunsinkin ennen kun sain jälleen vääränlaista huomiota. Miks mä olin niin saatanan tyhmä? Miks mä en osaa olla kunnolla? Millon mä opin läksyni?
Vika on täysin tossa sukulaismiehessä, koska ei osannu suhtautua fiksusti yhteen huulipunaan. Vika ei oo millään lailla sussa. Sää et tarvi kenenkään lupaa laittaakses ittelles huulipunaa ja ollakses naisellinen. Etkä sää tartte ketään sanomaan, että onko se hyvä vai huono asia. Teet just niinku ite tykkäät. Naisellisuus ei tee susta huoraa millään lailla. Jos joku niin väittää niin se vika on tän väittäjän päässä, eikä sussa.
VastaaPoistaJuuri näin! Sinä saat käyttää huulipunaa, näyttää kauniilta ja olla nainen juuri niin kuin sinä itse koet parhaaksi. Tuollaisilta miehiltä pitäisi ottaa senkka nokasta tuollaisista puheista ja teoista ja ne miehet, jotka aikoinaan tekivät rikoksen sua kohtaan, pitäisi olla vankilassa.
VastaaPoistaKiitos molemmille lohduttavista ja voimia tuovista sanoista <3 kaikesta huolimatta mä jatkuvasti mietin, ett aiheutinko mä kaiken ite ja kerjäsinkö ite liikaa huomiota. Ihmeellinen noidankehä! :(
VastaaPoistaEt todellakaan kerjännyt eikä ollut millään tavalla sun vika, yhdyn ylläoleviin kommentteihin! Tuo mies on vaan yksi lukemattomista idiooteista joita maa päällään kantaa (valitettavasti) joka luulee että heillä on oikeus arvostella naisia. Vika on todellakin noiden miesten päässä eikä siinä että päätit laittaa omaksi iloksesi huulipunaa. Toivon voimia sulle ettet syyllistäisi itseäsi enää <3 Vaikka varmaan helpommin sanottu kun tehty...
VastaaPoistaHei! Olen tekemässä kandintyötä Lapin yliopistoon ja kysyisin pystyisitkö laittamaan seuraavanlaisen pyynnön esille, koen että ollaan molemmat tärkeän aiheen äärellä.
VastaaPoistaHei!
Itsemurhat ja niiden yritykset ovat hyvin yleisiä Suomessa, ja usein kovin vaiettu aihe. Haluaisin nostaa esille ne kertomukset, jotka jäävät usein kertomatta. Teen kandintutkielmaa kasvatustieteen opintoihin liittyen. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten itsemurhaa yrittäneet ovat kokeneet kohtaamiset opettajien kanssa koulussa, onko opettajilta tullut tukea tai minkälaista tukea olisi kaivattu. Tutkimustulokset kokemuksista ja toiveista toivon hyödyttävän nykypäivän koulumaailmassa erityisesti oppilaiden ja opettajien kohtaamisissa.
Jos sinulla on omakohtaista kokemusta miten sinua on ennen tai jälkeen itsemurhayrityksen kohdattu tai jätetty kohtaamatta koulussa tai onko koulussa ylipäänsä annettu tietoa itsemurhasta ja haluat kertoa oman kokemuksesi kirjoita minulle kirje.
Tarkoituksena on tehdä tutkimusta muistelutyömenetelmällä joten voit kirjoittaa tekstin hän – muodossa, esimerkiksi Hän meni kauppaan. Kertomukset kirjoitetaan nimettömästi, jotta tutkittavien henkilöllisyys pysyy salassa, joten omaa nimeä ei käytetä ja jos tarvitse käyttää nimeä voit keksiä sen itse. Toivon kuitenkin että kirjoittaisit auki mistä kouluasteesta kerrot ja minä vuonna olet päättänyt peruskoulusi.
Sitoudun tutkimuksessani noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja käsittelen saamiani kirjoituksia ehdottoman luottamuksellisesti eikä tutkimuksen raportista voi tunnistaa yksittäisiä henkilöitä. Käytän aineistoa kandin tutkielman teossa sekä mahdollisesti myös pro gradu –tutkielmassa.
Kirjeet voi lähettää sähköpostiini jlundman@ulapland.fi 31.10 mennessä
Kiitos kaikille tutkimukseen osallistuville
Ystävällisin terveisin
Jenny Lundman, opiskelija, Lapin yliopisto