Mun päässä kaikuu huudot ja käskyt...ja ainoastaan yks ajatus pyörii mun mielessä. Ne ei anna mun olla rauhassa vaan mä oon varma, ett ne on päättäny tuhota mut. Ja mun voimat on loppu. Mä en jaksa enää. Tää tunne...kumpa tätä osais kuvata jotenkin jotta ymmärtäisit. Musta tuntuu kuin sydän lyö niin rajusti ett paisuu, kasvaa ja paisuu ja paisuu kunnes repeää. Ja päässä humisee, kuuluu pientä "kohinaa ja helinää", silmissä sumenee ja kädet ja jalat on jäässä. Kuitenkin sun keho on liekeissä, aivan ku seisoisit keskellä tulipaloa. Sitä tukehtuu ja musertuu paineesta. Ja samaan aikaan ett tiiä mihin luottaa; mikä on totta ja mikä tulee menneistä. Kaikki on niin sekaisn ettei voi muuta kuin seota. Musta tuntuu aivan kuin oisin Flipperi-pelin pallo...kukaan ei halua sitä vaan sitä tönitään muualle kunnes lopulta kukaan ei saa otetta ja se tippuu. Game over.
Mä selvisin tästä päivästä. Yö on edessä. Sitten uusi aamu. Uusi päivä.
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
<3
VastaaPoista-kaima-
Kokemasi tuska jättää sanattomaksi...<3
VastaaPoista<3
VastaaPoista