Viime postauksen aihe pyörii yhä mielessä. Välillä oon ajatellu (kuten vuosia sitten) ett olisin turvassa kaikelta pahalta mikäli kuolettaisin itestäni kaiken mikä tekee musta naisen tai vähänkään naisellisen. Mietin jälleen, ett jos mussa ei olis mitään mikä kiinnittäis miesten huomion niin silloin muhun ei sattuis. Ja haluan leikata hiukset vieläkin lyhyemmäksi. Oon alkanu kehitteleen paljon kaikkia "turvakeinoja" jotka tekis mun olon edes vähän levollisemmaksi. En kuitenkaan uskalla enkä myöskään halua olla tällanen. Päässä kaikuu syytökset mun sairaalloisesta huomionkipeydestä...ja joku osa musta anelee anteeksiantoa ja vannoo ettei tehny sitä tahallaan...
Tänään on terapia. Ja samalla alko kesäloma terapiasta. Seuraava tappaaminen on vasta elokuun alussa. Helvetin kiva. En uskalla ajatellakkaan millanen mun mieli tulee olemaan kun en pääse puhumaan, etenkin nyt ku mielen päällä on liikaa asioita ja oon alkanu taas kääntämään kaiken pahan itteäni vastaan.
En nyt oikeen saa kirjotettua kaikkea mitä haluaisin. Oon lukossa.
<3
VastaaPoista-kaima-
Toivon ettet suutu tästä kommentista, mutta oletko koskaan ajatellut turvautumista Jumalaan/Jeesukseen jos siitä olisi apua? En aio tuputtaa mitään ja ymmärrän että kaikki eivät koe uskoa/uskontoja omakseen. Itse koen saaneeni apua tuota kautta ja ajattelin josko se mahdollisesti sinuakin auttaisi...Voimia terapiataukoon <3 t.Julia
VastaaPoistaTuu, Jaska, käymään meillä kahvilla joku päivä? <3 Ja ostaan ittelles mun myyntikasasta niitä naisellisia kynsilakkoja? :D
VastaaPoista