Unohdettua.

Otin pienen saikunpätkän töistä sillä tuntu ett nyt pitää saaha hetki aikaa miettiä ja rauhottua. Ehkä mä tajusin ett meneillään oli/on liian paljon asioita ja aikaa oli liian vähän niiden käsittelyyn. Tänään olin ensimmäisen päivän jonka vietin kotona ja yllätin ittenikin siinä ettei mulla omatunto kolkuttanu yhtään, eikä mikään syyllistäny mua mieleni sisällä kuten yleensä on käyny jos oleilen kotona tekemättä mitään. Ehkä mun mielikin oli ymmärtäny mun tarvivan oikiasti tän pienen hengähdystauon ja päätti olla hiljaa. Aamulla pojan lähettyä kouluun mä lähin koirien kans aamulenkille aurinkoiseen säähän. Tuntu aika hyvälle. Päivällä katoin pari leffaa peiton alla makoillen ja myöhemmin tein koulusta saapuvalle ruokaa.

Eilen oli terapia joka varmaan lisäs mun tarvetta hengähtää. Terapiassa mun tajuntaan tulee usein asioita jotka oon unohtanu tai luullu unohtaneeni. Se on kamalaa kun kesken juttelun mieleen pompahtaa jotain täysin odottamatta! Kuinkahan monta kertaa mä oon terapiassa sanonu "...nyt muistu mieleen..."  Se on hämmentävää muistaa joku tapahtuma, muisto, tunne tai lause jostain kaukaa ja tuntea se niin voimakkaasti kuin se olis tapahtunu juuri äsken. Se tuntuu kuin sun täytyis muodostaa käsitys itsestäs aina uudelleen kun tajuntaan tulee jotain uusia asioita. Joka ikinen muisto muokkaa omaa itseä ja näkemystä nykyhetkestä ja elämästä sekä kaikista ympärillä olevista ihmisistä.

Huomasin just etten mä oo muistanu kertoa siitä työkaverini tekemästä enkelitulkinnasta. En tee sitä nyttenkään sillä väsymys vie voiton, mutt pian sen teen. Se oli erittäin mielenkiintosta mitä asioita tuli esille joten haluan käyä niitä läpi vielä täällä, blogin sivuilla.